Avainsana-arkisto: Maria Burrow

Maria Burrow: Mindfulnesseläin

Tarttuessani Maria Burrow’n teokseen Mindfulnesseläin ajattelin ensin sen poikkeavan liikaa blogini teemoista, joita ovat sotakirjallisuus (niin tieto- kuin kaunokirjallisuus), pohjoismainen ja suomenruotsalainen kirjallisuus. Kirjoitan satunnaisesti myös muista aiheista, kuten naisen asemasta, kääntämisestä ja elämänhallinnasta – Mindfulnesseläin sujahtaa ongelmitta viimeiseen ryhmään.

Maria Burrowin teoksen Mindfulnesseläin kansikuva.

”Hyväksyvän, tietoisen läsnäolon harjoittaminen”

Teoksen otsikossa mainittu eläin voisi olla mikä tahansa hyvää oloa tuottava lemmikki, mutta tässä tapauksessa se on kilpikonna, joita tekijän suvussa on useampia. Mikäpä sopisi paremmin ilmentämään mindfulnessia kuin rauhallinen, hitaasti etenevä, talvella horrostava matelija. Burrow kertoo masennuksesta ja uupumuksesta, jotka seurasivat lapsen syntymää ja samanaikaista yrityksen perustamista. Kirjoittajan omat kokemukset antavat uskottavuutta ajatuksille ja harjoituksille, vaikka osa niistä olisikin tuttuja muista vastaavista elämäntaito-oppaista. Motivaatiota, merkityksellistä elämää ja epämukavuusaluetta koskevat luvut nousivat ensimmäisellä lukukerralla itselleni tärkeimmiksi. Meitä haastetaan usein astumaan oman mukavuusalueemme ulkopuolelle, mutta kuten Burrow kirjoittaa, kyse on tasapainosta:

Ihmisen kestokyvyn ja jaksamisen kannalta ongelmallisinta on olla tilanteessa, joka tuntuu koko ajan epämukavalta ja kuormittavalta. – – Tällaisen tilanteen voi aiheuttaa esimerkiksi jatkuvasti liian suuri työtaakka, työtehtävät, jotka eivät tunnut itselle sopivilta, jatkuva esilläolo introvertille, haastava tilanne kotona, ihmissuhdeongelmat tai koliikkivauva. Hankaliakin tilanteita on mahdollista jaksaa jonkin aikaa, mutta kuinka kauan? Epämukavuusalueen tulisi olla paikka, jossa välillä vieraillaan, mutta jonne ei jäädä pitkäksi aikaa. (151)

Kieltäydyin vastikään työtehtävästä, jonka tiesin aiheuttavan ahdistusta. Kun kerroin ystävälleni päätöksen saaneen omantunnon naputtamaan, hän muistutti viisaasti, että olen vastuussa vain itselleni. Liian äänekkäästä ja vaativasta omastatunnosta voi lukea luvusta ”Syytetty todetaan syylliseksi”. Teoksesta löytyy myös mindfulnesskalenteri, josta voi poimia sopivan harjoitteen päiväänsä.

Kilpikonnaviisauksia

Teoksessa on yli seitsemänkymmentä lyhyttä, muutaman sivun mittaisista lukua. Näitä olisi voinut koota laajempien teemojen alle kokonaisuuksiksi, mutta kirja toimii näinkin. Jokaisen luvun lopussa on ”kilpikonnaviisaus”, aforistinen tiivistys luvun sisällöstä. Teosta ei liene tarkoitettu yhdeltä istumalta ahmittavaksi. Ehkä lukemiseenkin voi suositella mindfulnessia: keskity yhteen tai kahteen lukuun kerrallaan. Myöhemmin teosta voi selailla sieltä täältä ja muistuttaa itseään harjoituksista ja asioista, joihin mindfulnessia voi soveltaa. Jotkut asiat toistuvat läpi teoksen, ja yksi tällainen on ajatukset ja miten niihin suhtaudumme. Kielteisiä ajatuksia vastaan ei kannata taistella:

Kaikkia ajatuksia ei aina voi estää. Mindfulness hyväksyy tämän. Se antaa ajatusten virrata, niitä tulee ja menee. Aina voi kuitenkin tuoda ajatuksensa lempeästi tähän hetkeen ja tiedostaa hankalien ajatusten väliaikaisuuden. Mindfulness ei pyri tukahduttamaan ikäviä ajatuksia. Sen sijaan niitä voi havainnoida. Synkkiin ajatuksiin ei ole pakko samaistua. Ajatuksiin voi ottaa välimatkaa ja vaihtaa näkökulmaa, jolloin tunteita on helpompaa ja turvallisempaa käsitellä. (31–32)

Aiemmin lukemistani elämänhallintaa käsittelevistä oppaista on aina jotain jäänyt pysyvään käyttöön. Anna Perhon Antisäätäjästä (2017) käytössäni on yhä muun muassa LTF-projektimalli (Logical Thinking Frame), jota käytän pilkkoessani suunnitelmiani pienempiin, helpommin hallittaviin osiin. Saku Tuomisen teoksesta Juu ei: pieni kirja priorisoinnista (2018) mukaan tarttui nelikenttämalli, jossa asiat sijoitetaan raskas–kevyt-vaaka-akselin ja iso–pieni-pystyakselin muodostamaan nelikenttään. Mallin avulla voi pohtia monenlaisia elämään kuuluvia asioita harrastuksista erilaisiin projekteihin. Vähän samantyylinen on Burrow’n esittelemä Marshall Goldsmithin muutoksen ympyrä (Burrow’n ympyrä on tietysti kilpikonnan mallinen), jossa asioita ryhmitellään neljään osa-alueeseen: 1) säilytettävät asiat, 2) uudet asiat, uuden luominen, 3) asiat, joista luovutaan ja 4) asiat, joita siedetään. Kuten tekijä toteaa, meillä kaikilla on elämässämme asioita, joille emme voi mitään ja joita joudumme sietämään. Ympyrä auttaa tiedostamaan nämä asiat ja pohtimaan ”mitä asioita elämässäsi haluat säilyttää, mistä kannattaisi hankkiutua eroon, ja mitä haluat lisätä elämääsi” (181).

Maria Burrow on oululainen kirjailija ja elämäntaitovalmentaja. Sujuvasti kirjoitettu, huumorilla höystetty ja omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva teos tarjoaa oivalluksia myös mindfulnessiin jo aiemmin tutustuneille.

Maria Burrow: Mindfulnesseläin. Basam Books, 2021. 246 s.

Teoksesta ja kirjailijasta muualla:

Kirjailijan kotisivut

Burrow valottaa teoksen taustaa Basam Booksin blogissa.

Kirjailijan haastattelu Kalevassa (kirj. Laura Seppä) ja Rantapohjassa (kirj. Tuija Järvelä-Uusitalo).

Teosta on arvioitu Stiiknafuuliassa ja Kirjoittaja Jennin blogissa.