Avainsana-arkisto: ajanhallinta

Saku Tuominen: Juu ei. Pieni kirja priorisoinnista

Sano ”kyllä” oikeille asioille

Saku Tuominen: Juu ei. Pieni kirja priorisoinnistaSaku Tuominen: Juu ei. Pieni kirja priorisoinnista. Otava, 2018. 271 s.

”Hyvässä elämässä olennaista on tehdä merkityksellisiä asioita itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Ei koko ajan, mutta riittävän usein.”

Saku Tuominen on suosittu luennoitsija ja kouluttaja, jonka työt keskittyvät luovaan ajatteluun ja ideoiden tuottamiseen. Tämä näkyy myös hänen kirjoittamissaan teoksissa, joista uusin Juu ei. Pieni kirja priorisoinnista käsittelee elämänhallintaa ja päätöksentekoa: miten erottaa merkityksellinen epäolennaisesta ja löytää ne asiat, joihin todella haluaa panostaa. Yllättävän usein vastaamme erilaisiin pyyntöihin ”kyllä”, vaikka haluaisimme sanoa ”ei”, tai ostamme lisäaikaa käyttämällä kiertoilmaisua, kuten ”täytyy miettiä”, ja sitten unohdamme koko asian.

Tuomisen ratkaisumalli on yksinkertainen: kaksi muuttujaa eli tekemisen ilo ja sen merkityksellisyys, ja neljä sanaa: kevyt ja raskas, pieni ja suuri. ”Elämässämme on asioita, joiden tekeminen tuntuu yleensä innostavalta ja kevyeltä, ja asioita, joiden tekeminen tuntuu usein uuvuttavalta, vastavirralta. Osaa näistä asioista pidämme tärkeinä osaa vähäpätöisinä.” Kuviossa on kaksi toisensa leikkaavaa akselia, jolloin oikeaan yläkulmaan tulevat asiat ovat isoja ja kevyitä ja vasempaan tulevat isoja ja raskaita. Vastaavasti oikeassa alakulmassa ovat pienet ja kevyet asiat ja vasemmassa pienet ja raskaat. Asiat eivät suinkaan pysyttele lokeroissaan: isona ja kevyenä alkanut projekti voi muuttua kiviriipaksi, joka syö voimia. Irti päästäminen voi olla yllättävän vaikeaa, kun asiaan on ehtinyt panostaa aikaa ja rahaa – ja mitä muutkin sanovat? Samalla tavalla pieni ja kevyt voi alkaa tuntua raskaalta. Kyse voi olla pinttyneeksi muodostuneesta tavasta tai harrastuksesta, joka ei enää innosta. Tuomisen esimerkit osoittavat mallin sopivan yhtä hyvin pörssiyhtiön toimitusjohtajalle kuin juuri eläköityneelle. Oikeiden valintojen tekeminen on kuitenkin joskus vaikeaa, siitä kertovat myös tekijän omakohtaiset kokemukset mallin soveltamisesta. Loppupäätelmäksi jää armollisuus, sillä aina ei voi onnistua.

Teoksessa on lähes kolmesataa sivua, mutta luvut ovat lyhyitä ja teksti on ilmavasti aseteltu, kirjaa on helppo selailla ja esimerkkikuviot ja niiden selitykset löytyvät vaivatta. Kirja on siis tarkoitettu käytettäväksi, ja se onkin erinomainen lahjakirja kaikenikäisille, niin pienten kuin suurten päätösten tueksi.

(Arvio julkaistu Vieskan Viikossa 21.12.2018)

Teoksesta myös Kirsin Book Clubin sivuilla (jossa julkistamistilaisuudesta ja kirjailijan ajatuksista). Pasi Kostiainen nosti teoksen esiin kirjamessujen tarjonnasta, lue juttu Anakondasta.

Tuominen kertoo teoksestaan Ylen Puheen Aamussa: ”Sano ääneen, mihin haluat käyttää aikasi – Saku Tuominen loi priorisointimallin”

Anna Perho: Antisäätäjä: fiksun ajankäyttäjän opas

”Ajanhallinta on illuusio”

Anna Perho: Antisäätäjä: fiksun ajankäyttäjän opas. Otava, 2017. 218 s.

Anna Perho: AntisäätäjäRadiojuontaja, kolumnisti, ratkaisukeskeinen valmentaja – monista yhteyksistä tuttu mediapersoona Anna Perho kirjoittaa uusimmassa teoksessaan monia meitä koskettavasta aiheesta: kiireestä. Emme voi hallita aikaa, mutta voimme tehdä valintoja, jotka pohjautuvat arvoihimme. ”Arvot ovat tekoja, eivät ajatuksia tai tunteita”, toteaa Perho. Ensin on selvitettävä, mitkä asiat juuri itselle ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, minkä jälkeen on helpompi keskittyä olennaiseen ja karsia turhat. Helpommin sanottu kuin tehty, tietää jokainen, joka on päättänyt muuttaa elintapojaan mutta sortunut viikon tai kuukauden päästä tv:n ääressä löhöilyyn. Taustalla vaikuttavat aiemmat käyttäytymismallit, pelot ja ajatukset. Perho viittaa psykoterapeutti Russ Harrisin kehittämiin menetelmiin, joiden avulla asiat, jotka estävät meitä elämästä toiveidemme mukaista elämää, ovat voitettavissa.

Teoksessa tuodaan hyvin esiin se, miten arkea helpottamaan tarkoitettu teknologia onkin orjuuttanut meidät. Perho vertaa hississä tai bussipysäkillä älypuhelimen puoleen taipuneita ihmisiä nokkivaan kanalaumaan. Kuormitamme aivojamme niin töissä kuin kotona turhalla informaatiolla, mikä lisää stressiä ja uupumusta. Tässä muutama poiminta ohjeista, joiden avulla tekniikan saa pudotettua isännän paikalta palvelijaksi. Toimistotyötä tekevillä sähköposti keskeyttää työnteon vähän väliä, ja sen sijaan että keskittyisimme käsillä olevaan tehtävään, annamme viestien pilkkoa aikamme. Yksi vaihtoehto on sulkea sähköposti ja käydä katsomassa viestit vain 2–3 kertaa päivässä. Jos tämä tuntuu mahdottomalta, niin ainakin kannattaa poistaa viestien saapumisesta ilmoittavat merkkiäänet ja ponnahdusikkunat. Mieleen juolahtavat tärkeät asiat on näppärä kirjata älypuhelimen muistiosovellukseen sen sijaan että kirjoittelee niitä paperilappusille, joita sitten joutuu etsiskelemään.

Kannen lupausta ”luettuasi tämän kirjan sinulla ei ole enää koskaan kiire” ei ehkä kannata ottaa ihan tosissaan, mutta kirjasta voi bongata koko joukon hyviä vinkkejä siihen, miten saada arjen kaaos niin töissä kuin kotona hallintaan.

(Arvio julkaistu myös Vieskan Viikossa 22.9.2017)