Kirjallisuutta ja tutkimusta

Pirjo Tuomisen vuonna 2017 ilmestynyt romaani, joka on jatkoa teokselle Hiljaiset huvimajat (2016), oli lukukokemuksena ristiriitainen. Olin aiemmin lukenut Tuomiselta Satakunta-sarjan, ja palasin sisällissodan satavuotismuistovuoden puitteissa vielä uudestaan aloitusosaan Itkevät syvät vedet (2001). Huovin sahan omistajan tyttären Linda Huovin ja pääsahuri Joel Knaapin rakkaustarina kosketti yhä. Tulen väri punainen -romaanin miljöönä ovat Tampere ja Karkku. Maria Manner on tavannut jälleen nuoruudenihastuksensa Jere Kauppilan, mutta työ lennätinlaitoksen alaisuudessa vie Jeren Venäjälle rintaman tuntumaan, ja Maria ajautuu rakkaudettomaan avioliittoon toisen miehen kanssa. Vuoden 1918 tapahtumat luovat taustan Marian ja Jeren polveilevalle rakkaustarinalle.

Se mikä minua lukijana häiritsi, oli teoksen valkoinen eetos, joka näkyy jossain määrin myös romaanissa Itkevät syvät vedet, mutta siinä vastakkainasettelu ei ole niin jyrkkä. Tuominen kuvaa tapahtumia toki molemmilta puolilta. Marian kautta tulee esiin kauppiaiden ja kartanon omistajien näkökulma ja Frimanin sisarusten kautta torpastaan häädetyn perheen vaikea asema. Sofiasta tulee innokas sosialisti ja naiskaartin jäsen, Matildasta sairaanhoitaja, ”lemmensisko”, kuten heitä halventavasti nimitettiin, ja Nikolai pakko-otetaan kaartiin hevosmieheksi. ”Tuomisen teoksessa valkoiset ovat vapauttajia ja yhteiskuntarauhan palauttajia”, toteaa Alueviestin Minna Isotalo kirjailijan haastattelun yhteydessä (ks. Alueviesti 23/2017). Kirjailijan mukaan itsenäisyyden juhlavuosi ei suosinut punaisten terroritekojen esiin nostamista: ”Väinö Linnan teosten historiakäsitys on muuttunut totuudeksi. Se kertoo tärkeän tarinan merkityksellisestä näkökulmasta. Mutta se on vain tarinan toinen puoli.”

Teoksen tarkemmassa analyysissa (ks. alasivu 1918 tai klikkaa teksti pdf-tiedostona tästä Pirjo Tuominen: Tulen väri punainen) on esimerkkejä siitä, miten romaanin valkoinen näkökulma tulee esiin ja miten se ei kuitenkaan välttämättä johda teoksen yksipuoliseen vastaanottoon.

Teoksesta myös blogeissa Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Luetut kirjat. Laajemmin teosta on käsitellyt Lea Toivola Sotaromaanit-blogissaan.