Pahuuden pitkät jäljet

Camilla Läckberg: Merenneito. Suom. Outi Menna. Gummerus, 2011. 489 s.

Merenneito (2011) on Camilla Läckbergin kuudes suomennettu pieneen Fjällbackan kylään sijoittuva romaani. Kirjailijalle ominaiseen tyyliin tapahtumat liikkuvat kahdella aikatasolla. Patrik Hedström kollegoineen tutkii Magnus Kjellnerin katoamista, joka näyttäisi liittyvä paikallisen esikoiskirjailijan saamiin uhkauskirjeisiin. Patrikin kirjailijavaimo Erica on auttanut Christiania käsikirjoituksen viimeistelyssä ja sekaantuu tapansa mukaan rikostutkintaan. Menneisyyttä kuvaava taso on lähes aina osoitettu luvun otsikossa kertomalla paikka ja aika, mutta Merenneidossa pienen pojan näkökulmasta kerrotut tapahtumat on erotettu kursiivilla.

Läckbergin romaanit muistuttavat Anna Janssonin varhaisia Maria Wern -dekkareita, joissa rikoksen selvittelyn ohella kuvataan päähenkilön yksityiselämää. Läckberg on onnistunut luomaan henkilöhahmoja, joiden vaiheita seuraa lähes yhtä suurella mielenkiinnolla kuin rikoksen ratkaisua: Erican sisaren kamppailu väkivaltaisessa avioliitossa on raadollisen todentuntuisesti kuvattu ja syy Erican äidin kylmäkiskoiseen suhtautumiseen tyttäriinsä selviää toisen maailmansodan loppuvuosista kertovassa osassa Perillinen (2010). Myös poliisilaitoksen muut työntekijät tulevat lukijalle läheisiksi omine tunnistettavine piirteineen ja huolineen. Jopa Bertil Mellberg, Patrikin ”moukkamaisena ja sivistymättömänä” pidetty, työnteosta mahdollisuuksiensa mukaan luistava esimies saa uusia ulottuvuuksia sarjan edetessä: tuoreimmassa teoksessa ”Bertil-ukki” hoitaa innokkaasti naisystävänsä tyttären – ja alaisensa – Paulan vauvaa, ja kuvaus vaipanvaihdosta sai nauramaan ääneen.

Teosten kerronta on pääasiassa sujuvaa ja ajoittaisen tyhjäkäynnin antaa anteeksi vetävän juonen ja sympaattisten henkilöhahmojen ansiosta. Läckberg osaa koukuttaa lukijansa, sillä usein teoksen lopussa on päähenkilöiden elämään liittyvä odottamaton käänne tai viittaus seuraavan osan rikosjuoneen. Onneksi jatkoa on odotettavissa, ja ruotsiksi ilmestyneet sarjan seitsemäs (Fyrvaktaren) ja kahdeksas osa (Änglamakerskan) käännettäneen aikanaan.

(Arvio julkaistu myös: Vieskalainen 26.1.2012)