Ruth Ware: Lukitut ovet

Ruth Ware: Lukitut ovet. Suom. Antti Saarilahti. Otava, 2020. 351 s.

Koukuttava, mukaansatempaava, kirja jota ei malta laskea käsistään… Nämä ehkä kliseisetkin tavat kuvailla jännitysromaaneja sopivat enemmän kuin hyvin Ruth Waren uuteen dekkariin. Lukitut ovet on psykologisia trillereitä kirjoittavan Waren viides suomennettu teos. Niin kriitikot kuin Ware itse ovat maininneet Agatha Christien tyylillisenä esikuvana. Yhteistä on, että keskiössä on arvoituksellinen tapahtuma, joka tihentyy ja kasvaa ennen selviämistään ja että teoksissa ei mässäillä väkivallalla. Sen sijaan Warella ei ole yhdistävää, rikoksia ratkovaa Poirot’a tai Neiti Marplea, vaan jokaisessa romaanissa on uusi päähenkilö.

Ruth Ware: Lukitut ovet

Lukitut ovet alkaa kirjeillä, tai paremminkin kirjeiden aluilla. Koko romaani on oikeastaan yhtä pitkää, tarinan muotoon kirjoitettua kirjettä, jossa kaksikymmentäseitsemänvuotias lastenhoitaja Rowan Caine selittää tilannettaan asianajalle ja yrittää itsekin ”käsittää, mitä oikein tapahtui”. Hän odottaa oikeudenkäyntiä vankilassa syytettynä lapsenmurhasta, mutta vakuuttaa syyttömyyttään:

Minä en tappanut häntä, mikä tarkoittaa, että joku toinen tappoi. Ja se henkilö on vapaalla jalalla. (21)

Rowan pääsee lastenhoitajaksi perheeseen, jossa on arkkitehtivanhemmat ja neljä tytärtä. Skotlannin syrjäseudulla sijaitseva talo on omalaatuinen sekoitus vanhaa viktoriaanista kivitaloa, lasia ja ultramodernia teknologiaa: kaikkea ohjataan sovelluksella, jonka avulla näkee lähes jokaisen huoneen tapahtumat. Sanomattakin on selvää, että tämä aiheuttaa paitsi hankaluuksia Rowanille myös yhden teoksen jännitysmomenteista.

Tutustumiskäynnin lopulla yksi perheen tytöistä kuiskaa nyyhkyttäen Rowanille: ”Älä tule tänne – –. Täällä ei ole turvallista. – – Aaveet eivät pitäisi siitä.” Monet tapahtumat viittaavatkin kummitteluun. Tavaroita katoaa, ja Rowan kuulee öisin askelten ääniä huoneensa yläpuolelta. Entä miten tarinaan liittyy talon entinen omistaja, tohtori Grant, joka tutki vaarallisia kasveja ja tuli hulluksi tyttärensä kuoltua myrkytykseen? Suojelukohteeksi julistettu myrkkypuutarha on lukittu, mutta lapset tietävät kuinka metalliportin saa auki. Rowan joutuu useita kertoja miettimään, mikä on totta ja mikä ei. Ja niin joutuu myös lukija, sillä teoksen alusta saakka päähenkilö esitetään vähän epäilyttävänä. Hän tunnustaa suoraan, ettei aina ole ”käyttäytynyt kuin enkeli” ja että toisinaan turhautuu työssään. Useissa kohdin paljastetaan, ettei Rowan ole aivan sitä mitä esittää.

Olin saapunut taloon vasta muutama päivä sitten ja onnistunut esittämään moitteettomasti Huippuhoitaja-Rowania, tweed-hametta ja siististi napitettua villatakkia myöten. Enää en näyttänyt ollenkaan huipulta. Päälläni oli ryppyiset farkut ja collegepusero, jota kaunisti Petran aamupala. Näytin paljon enemmän siltä ihmiseltä, joka oikeasti olin, aivan kuin todellinen minäni olisi vuotanut julkisivun raoista ja ottanut vallan. (243)

Murhaajan henkilöllisyys pysyy salassa viimeiselle sivulle saakka – tai no, ainakaan minä en arvannut tekijää. Lukitut ovet houkutteli tutustumaan Waren aiempiin teoksiin, ja nyt kuunneltavana on edellinen romaani Rouva Westaway on kuollut Karoliina Kudjoin lukemana äänikirjana.

Dekkarinetistä löytyvät Ruth Waren teosten esittelyt.
Ruth Waren sivuilla voi tutustua teosten taustoihin ym. materiaaliin.
Annelin lukuvinkit -blogissa mainitaan Henry Jamesin kauhunovelli The turn of the screw, johon teoksen englanninkielinen nimi The turn of the key tuntuisi viittaavan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s