Kirjallisuutta ja tutkimusta

Jään hakkaaminen laivan ylärakenteista voi ensi alkuun vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä. Jää ei vain näytä lasilta, se myös on kovaa kuin lasi ja kun tilanne on sellainen kuin meidän laivassa oli, ei se yhtään muistuta ohutta riitettä, jonka lapsi voi rikkoa kivellä heittämällä, vaan se on jättiläismäinen kristalliveistos, pursuilee ja kurottelee kaikenmuotoisena kuin taitava käsityöläinen olisi muotoillut sitä mielensä mukaan. (7)

Islantilainen Einar Kárason heittää lukijan suoraan myrskyn keskelle pienoisromaanissaan Myrskylinnut (2023). Kirjailija luo silmiemme eteen sen todellisuuden, jossa miehet kamppailevat. Alus kallistelee puolelta toiselle ja pystyy vaivoin oikaisemaan itsensä. Niinpä jäätä on pakko hakata pois, jotta laiva ei painuisi pohjaan. Miehet on sidottu vyötäisistä köydellä kiinni laivaan. Kapteeni tarkkailee komentosillalta merta ja varoittaa miehiä aalloista karjaisemalla ”HYÖKY!”. Kapteenin määräyksestä lepoa saa vain kaksi tuntia vuorokaudessa, ja miehet suostuvat tähän, koska tietävät että kyse on aluksen lisäksi heidän omasta hengestään.

Myrskylinnut on tosipohjainen meriromaani, joka kuvaa islantilaisen troolarin kamppailua Newhoundlandin vesillä helmikuussa 1959. Teoksessa alus on nimeltään Máfur eli Lokki. Myrskykuvausten lomassa kerrotaan laivan lähtöhetkistä, troolauksesta ja tarkemmin muutamista hahmoista. Laiva lähti Reykjavíkin satamasta tammikuun lopulla. Kalastus on onnistunut yli odotusten ja ruuma on täynnä puna-ahvenia, mutta kotimatkalla iskee myrsky. Välillä saadaan uutisia muiden alusten ongelmista: Hans Hedtoft uppoaa Titanicin tavoin neitsytmatkallaan törmättyään jäävuoreen.

Kertojana on kahdeksantoistavuotias kansimies Lárus, jolla on vain kaksi reissua takana eri laivoilla. Isä ja poika yrittävät rauhoitella äitiä, jolla on pahoja aavistuksia. He kehuvat vankkatekoista alusta ja sen kahta ”suurta ja mahtavaa pelastusvenettä”. Eri asia on, mitä iloa pelastusveneistä on jäämyrskyn keskellä. Lárus ihailee verkonpaikkaajia ja haaveilee tulevansa samanlaiseksi ”velhoksi joka tarttuisi käsittämättömään läpimärkään ja suomuiseen kannella makaavaan verkkoläjään” ja näkisi heti mitä pitäisi tehdä ja osaisi ”siepata veitsen, leikata puoliksi käytetyn kävyn irti, heittää troolin eteensä kannelle ja sanoa: valmis” (26).

Lárusia värikkäämpi hahmo on samassa koijassa majaileva puosu. Monet miehistön jäsenistä olivat raahautuneet laivaan krapulassa ja osa vielä humalassa, mutta puosu jouduttiin kantamaan. Lárus seuraa, miten ”kaksi miestä ponnisteli tuodessaan kolmatta miestä laivaan, tämä oli isokokoinen, roteva ja änkyräkännissä, rimpuili vielä vastaankin, huitoi ja käski miehiä viemään tuo paskakippo tuosta helvettiin ja menemään itse mukana” (32). Mitä maissa on tapahtunut? Edellisen reissun jälkeen puosu haaveili vain vaimonsa syleilystä ja lapsensa silmien loisteesta. Tarinassa puosun tragikoomisista koettelemuksista näkyy kirjailijan lämmin ja humoristinen suhtautuminen hahmoihinsa.

Myrskylinnut on seitsemäs Kárasonilta suomennettu teos. Hän on tunnettu Reykjavik-trilogiastaan (Pirunsaari, Kultasaari ja Luvattu maa), joka ilmestyi vuosina 1985–89 ja suomennettiin 1990-luvun alussa. Pirunsaaressa ja Kultasaaressa hän kuvaa toisen maailmansodan jälkeistä aikaa ja Reykjavikiin muuttavan köyhälistön elämää. Teoksista on tehty myös elokuvat.

Suosikkikirjailijani Lars Sundin tyyliä on verrattu sellaisiin maagisen realismin taitajiin kuin Gabriel García Márquez ja Salman Rushdie. Sund itse on viitannut pohjoismaisiin esikuviin ja Einar Kárasonista hän on todennut, että tämä ”fabuloi hiukan samaan tapaan”. Molempien tavassa kuvata menneisyyttä on samanlaista veijarimaisuutta. Myrskylinnut on tosipohjaisena vakavampi kuin jotkut Kárasonin aiemmista teoksista, mutta toki siitä löytyy huumoria ja vähän Sundin mainitsemaa fabulointiakin. Loistavan kertojan upea meriromaani!

Einar Kárason: Myrksylinnut. Suomentanut Tapio Koivukari. Aviador, 2023. 84 s.

Einar Kárason ja hänen teoksensa Kirjasammossa.

Teoksen ruotsinnos on ilmestynyt 2019. Lue Ann-Christine Snickarsin arvio Lysmasken / Kiiltomato -sivustolta (17.1.2020)

Arvio Dagensbok.com-sivustolla. Kirjoittaja Ingrid Kampås nostaa vertauskohteeksi Joseph Conradin romaanin Pyörremysky vuodelta 1961. (20.10.2019)