Kirjallisuutta ja tutkimusta

Tänä keväänä on ilmestynyt ilahduttavasti teoksia, joissa käsitellään lukemista ja kirjoittamista eri näkökulmista. Kun oma kirjoittaminen takkuaa, etsin inspiraatiota kirjoitusoppaista: miten selättää aloittamisen vaikeus, tyhjän paperin kammo? Miten naulita itsensä koneen ääreen silloinkin, kun kirjoittaminen ei kiinnosta pätkääkään, mutta artikkelin tai luvun deadline lähestyy? Olen usein saanut huomata, miten lukeminen – niin kauno- kuin tietokirjallisuuden – antaa eväitä omaan kirjoittamiseen. Tässä kaksi kirjoittamista eri tavoin lähestyvää teosta.

Johanna Isosävi & Camilla Lindholm: Yhteiskirjoittaminen. Vuorovedoin kirkkaaseen tekstiin. Art House, 2025. 168 s.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa tästä kirjasta, yhdistin nimen huolimattomasti luettuani yhteisölliseen kirjoittamiseen, johon sain inspiraation tekijöiden aiemmasta teoksesta Yhteisöllisen kirjoittamisen opas (2023) – suosittelen lämpimästi niin teosta kuin kirjoittamisen tapaa! Mutta nyt ei siis puhuta yhteisöllisestä kirjoittamisesta (social writing) vaan yhteiskirjoittamisesta (co-authoring), jolla tarkoitetaan tekstejä, joilla on kaksi tai useampi kirjoittaja. Isosävi ja Lindholm käsittelevät yhteiskirjoittamisen muotoja (rinnakkaiskirjoittaminen, peräkkäin kirjoittaminen ja vastavuoroinen kirjoittaminen), taustalla olevia syitä, erilaisia kirjoituskumppaneita, tekijänoikeuksia ja tekoälyn tuomia haasteita. Moniäänisyyttä tuovat kahdessa Facebook-ryhmässä kyselyyn vastanneet, jotka kertovat kokemuksistaan yhteiskirjoittamisesta. Jokaisen luvun lopussa on pohdintakysymyksiä, ja tekstin joukossa on typografisesti eroteltuja osioita, kuten ”Ohjeet tekoälyn vastuulliseen käyttöön”, joka tiivistää Euroopan komission antamat ohjeet. Tekijät avaavat myös omaa, ilmeisen hyvin toimivaa yhteistyötään, onhan kyse jo heidän kolmannesta yhteisestä teoksestaan. Viimeisen luvun juniori- ja seniorikirjoittajien vinkit ja ohjeet kirjoitushankkeeseen osallistuvalle summaavat teoksen annin. Humanistisilla aloilla yhteiskirjoittaminen ei ole yhtä tavallista kuin esimerkiksi luonnontieteissä, vaikka yhteiskirjoittamisella saa lisää tuottavuutta, mikä puolestaan voi vaikuttaa myönteisesti urakehitykseen. Isosävin ja Lindholmin teos on erinomainen, tiivis katsaus yhteiskirjoittamisen etuihin ja sudenkuoppiin.

Lue lisää Yhteiskirjoittaminen-teoksesta Johanna Isosävin sivuilta.

Jani Saxell: Aiheiden kirja — Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille. Art House, 2025. 286 s.

Otin Jani Saxellin teoksen luettavaksi, sillä luovan kirjoittamisen oppaista saa usein hyviä niksejä myös tieteelliseen kirjoittamiseen. Nyt sain lisäksi roppakaupalla lukuvinkkejä – teosta ei turhaan takakannessa mainosteta runsaudensarveksi kirjallisuudesta kiinnostuneille. Teos on suunnattu kirjoittamisessa jo pidemmälle ehtineille ja tarkoitettu jatko-osaksi Saxellin Tanssii kirjainten kanssa -oppaalle (2020). Kirjallisuuden ohella Saxell käsittelee myös elokuvia ja tv-sarjoja, joiden rytmityksen, näkökulmavaihdosten ja kerronnan tarkasteleminen hyödyttää myös proosaa kirjoittavaa.

Teos jakautuu seitsemään lukuun, joissa käsitellään esimerkiksi surutyötä, maagisrealistisia kasvukertomuksia ja antisankareita. Jokaisen luvun lopussa on esiteltyihin teoksiin pohjautuiva harjoituksia, esimerkiksi ensimmäisen luvun lopuksi harjoitellaan synopsiksen kirjoittamista. Saxell viittaa johdannossa niin kulttuuriin kohdistuviin leikkauksiin kuin äänikirjojen vaikutukseen:

Äänikirjaformaatti suosii lähinnä juonivetoista kirjallisuutta. Monet Aiheiden kirjassa esitellyt ratkaisut, kuten tajunnanvirta, metafiktiivisyys ja epäluotettava kerronta voivat olla vaikeita hahmottaa yhdeltä kuulemalta. Sama pätee aikatasojen kerroksellisuuteen ja vaihteleviin kertojanääniin. (16)

Seitsemäs luku käsittelee rajoja ja jakolinjoja sisällissodasta dystopioihin; esittelyssä on muun muassa Maritta Lintusen, Anna Soudakovan ja Sergei Dovlatovin teoksia. Viimeksi mainitun veijaritarinoiden kerrotaan kolkuttelevan ”absurdismin ja surrealismin rajoja” (251); esimerkiksi Saxell nostaa Kompromissi-teoksesta tarinan siitä, miten Tallinnan 400000. asukkaaksi kelpaa vain oikeanlaisen proletaarisen taustan omaava vauva. Sisällissodan kuvauksista mainitaan tuore Civil War -elokuva ja Ilona Tomin ”vaikuttava, suotta liian vähälle huomiolle jäänyt dystopia” Muuria ei ole (teoksessa nimi virheellisesti Rajaa ei ole), joka on kuvaus Suomen toisesta sisällissodasta – tämähän meni heti varaukseen! Saxellin Aiheiden kirja toimii juuri niin kuin kirjailija on tarkoittanut: luovan kirjoittamisen oppaana mutta myös pohdiskelevana esseekokoelmana.

Lisää teoksesta Jani Saxellin kotisivuilla