Kirjallisuutta ja tutkimusta

”Mitt levnadslopp erbjuder visserligen intet av synnerligt eller allmänt intresse, min penna är ovan, men minnenas värld lockar oemotståndligt – –.” (11) Muistojen maailma houkutteli Emma Saltzmanin (1853–1934) aloittamaan vuonna 1894 muistelmien kirjoittamisen, mutta on melkoista vähättelyä sanoa, etteikö hänen vaiherikas elämänsä kiinnostaisi lukijoita. Emma Saltzman ei pelkästään elänyt 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenien mullistuvassa maailmassa vaan vaikutti aktiivisesti useissa naisjärjestöissä. Inga Elgqvist-Saltzmanin ja Katarina Saltzmanin tarkoituksena onkin kuvata päähenkilön elämän kautta yhteiskuntaa ja erityisesti naisten kamppailua äänioikeuden, koulutuksen ja itsenäisyyden puolesta.

Emma syntyi Pietarin lähellä olevassa Puškinin kaupungissa, ja venäjä olikin saksan ja ruotsin ohella yksi hänen osaamistaan kielistä. Erinäisten mutkien kautta perhe – myös palvelijatar Avdotja, entinen maaorja – muutti 1870 isän kotimaahan Suomeen Mommilan kartanoon Lammille. Kartano liittyy sisällissotaa edeltäviin veritekoihin, sillä marraskuussa 1917 venäläiset matruusit ja suojeluskuntalaiset ottivat yhteen ja kartanon omistaja maanviljelysneuvos Alfred Kordelin surmattiin. Emman muistiinpanot lapsuus- ja nuoruusvuosistaan päättyvät tähän, mutta hänen vanhin, samanniminen tyttärensä kirjoitti sukukronikan (”En släktkrönika”) sekä kokosi kirjeitä, dokumentteja ja valokuvia, jotka valaisevat Emman myöhempiä vaiheita. Emma Ruin ja kirurgian professori Fredrik Saltzman vihittiin 1879, minkä jälkeen he asettuivat asumaan Helsinkiin.

Aktivismia ja naisasiaa

Bobrikovin valinta kenraalikuvernööriksi 1898 ja helmikuun manifesti seuraavana keväänä aloittivat venäläistämiskampanjan. Emma kannatti perustuslaillisten tavoin passiivista vastarintaa. Kirjeissäkään ei voinut sanoa kaikkea suoraan, niinpä Emma kirjoittaa tyttärelleen Helsinkiin saapuvasta ”paksusta sedästä”, mutta kutsuu tätä kolme kuukautta myöhemmin kiertelemättä syöpäläiseksi. Vastarinnalla oli seurauksia myös Fredrikille, joka irtisanoutui Lääkintöhallituksen pääjohtajan virasta välttyäkseen toimeenpanemasta määräyksiä, kuten kutsuntalääkärin nimittämistä.

Emma oli aktiivinen myös Naiskagaalissa, joka perustettiin 1902, vain vuosi miesten hallitseman Kagaalin perustamisen jälkeen. Tärkeimpiä tehtäviä olivat varojen kerääminen ja laittoman kirjallisuuden levittäminen. Esimerkiksi Fria Ord -lehteä painettiin Tukholmassa, josta naiset alakuljettivat sen matka-arkkujen salapohjissa tai vaatteisiin piilotettuina Suomeen, jossa se edelleen jaettiin noin 5000 tilaajalle. Toiminta aktivoitui myöhemmin uudelleen toisen sortokauden aikana, jolloin järjestö tuki irtisanottuja ja vainon kohteiksi joutuneita.

Marraskuun 1917 yleislakosta ja sen seurauksista Emma kirjoitti kuusitoistasivuisen kirjeen tyttärelleen, joka tuolloin asui Düsseldorfissa. Vastakkainasettelu syveni ja ylemmät säädyt pelkäsivät työväen reaktioita. Emma ymmärsi työväen pyrkimyksiä ja piti naurettavana herrojen ”hermostunutta pelkoa”, joka sai heidät näkemään jokaisessa väenkokouksessa vallankumouksen alun ja pelkäämään joukkomurhia.

Gamla herrar visa föga mannamod, se i varje folkskockning början till revolution och förutse minst sagt massmord på herremän. Denna nervösa rädsla visar sig på diverse sätt, som förbittra arbetarena, hvilka nogsamGamla herrar visa föga mannamod, se i varje folkskockning början till revolution och förutse minst sagt massmord på herremän. Denna nervösa rädsla visar sig på diverse sätt, som förbittra arbetarena, hvilka nogsamt märka herrarnes brist på lugn. – Med bästa vilja kan jag ej inse hvad som berättigar vår herremannaklass att hänge sig åt sådana farhågor? Det enda som värkeligen låter skrämmande tills vidare äro – orden, talen, – men ingen har blifvit ens skrapad, än mindre sprängd” Litet mera mod, – det är det som är af nöden nu, man riktigt skäms för så mycket rädsla […]. (160–161)t märka herrarnes brist på lugn. – Med bästa vilja kan jag ej inse hvad som berättigar vår herremannaklass att hänge sig åt sådana farhågor? – – Litet mera mod, – det är det som är af nöden nu, man riktigt skäms för så mycket rädsla […]. (160–161)

Onkin yllättävää, että itse sisällissodasta teoksessa on hyvin vähän. Ilmeisesti noilta vuosilta ei ole säilynyt Emman kirjeitä. Sen sijaan tekijät siteeraavat Emman tyttären sukukronikkaansa kirjoittamaa ylimalkaista yhteenvetoa kevään 1918 tapahtumista. Toteamusta, jonka mukaan Emman näkökulma tulee esiin hänen muutamissa myöhemmin kirjoittamissaan artikkeleissa, ei valoteta sen enempää. Mitä mieltä Emma oli tapahtumista, kun ”sanat, puheet” eivät enää riittäneet?

Naiskagaalista Marttaliittoon ja Folkhälsaniin

Emma Saltzmanin yhteiskunnallinen aktiivisuus on häkellyttävä: hän kirjoitti artikkeleita eri lehtiin, toimi Naiskagaalin ohella merkittävänä vaikuttajana Marttaliitossa ja monessa muussa naisasiaa ja kansanterveyttä edistävässä järjestössä, ja oli mukana Ruotsalaisen kansanpuolueen toiminnassa, vaikka ei ehdokkaaksi suostunutkaan. Tämä kaikki viisilapsisesta perheestä huolehtimisen ohella.

Kirjoittajat Inga Elgqvist-Saltzman ja Katarina Saltzman ovat äiti ja tytär: edellinen on toiminut professorina ja tutkinut muun muassa naishistoriaa ja jälkimmäinen etnologina ja yliopisto-opettajana. Emma on Katarinan Saltzmanin isänisän äiti. Yhtäältä läheinen yhteys voi tuottaa haasteita tutkimukselle, toisaalta se usein mahdollistaa pääsyn sellaiseen materiaalin, joka ei ole yleisesti saatavilla, kuten tässä tapauksessa. Kirjoittaminen ei sujunut aivan ongelmitta, sillä Inga Elgqvist-Saltzman sai aivohalvauksen 2022, mutta senkin jälkeen hän oli työssä mukana lukien ja tarkistaen käsikirjoitusta. Tekijät ovat asuneet Ruotsissa, eivätkä osaa suomea, mikä rajoitti suomenkielisen lähdemateriaalin käyttöä.

Runsaasti kuvitettu, paljon sitaatteja alkuperäislähteistä sisältävä teos antaa Emma Saltzmanin henkilöhistorian kautta näkökulman 1900-luvun vaihteen kuohuviin vuosikymmeniin ja erityisesti naisten oikeuksien kehitykseen.

Inga Elgqvist-Saltzman & Katarina Saltzman: En röst för frigörelse. Emma Saltzmans livshistoria. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2024. 255 s.

Evelina Wilson: Emma Saltzman kämpade för kvinnorna (SLS:n julkaisussa Källan 2/2024)

Raili Ilola: Emma Saltzman – Naiskagaalin, Marthaförbundetin, Folkhälsanin ja Svenska Kvinnoförbundetin aktiivinen toimija (esittely Naisten ääni -sivustolla)