Avainsana-arkisto: näkökulmatekniikka

Glendy Vanderah: Missä metsä kohtaa tähdet / Valoa lehtien lomasta

Julkaistu Kirjoittaja: Jätä kommentti

Kesäisin monet vaihtavat työhön ja opiskeluun liittyvät kirjat kevyempään lukemiseen. Viime viikolla vietettiinkin jälleen perinteistä dekkariviikkoa blogeissa; koonnin vinkatuista dekkareista löydät Kirsin kirjanurkasta. Tässä kuitenkin vinkki Glendy Vanderahin kahdesta teoksesta, joita voi hyvällä syyllä kutsua lukuromaaneiksi. Teokset sopivat loistavasti kesälukemiseksi, jos etsit koukuttavaa tarinaa, johon uppoutua. Kuuntelin molemmat äänikirjoina (lukijana erinomainen Sanna Majuri). Epäilen olisinko tarttunut kirjoihin muuten ollenkaan, sillä sen verran paksuja molemmat ovat (561 ja 391 sivua), tosin ainakin romaanissa Valoa lehtien lomassa, jonka lainasin kirjastosta tätä juttua varten, teksti on aseteltu lähestyttävän ilmavasti.

Glendy Vanderahin kahden romaanin kansikuvat.

Missä metsä kohtaa tähdet (2023)

Kenties tyttö oli vaihdokas. Hän oli miltei näkymätön, hänen kalpeat kasvonsa, hupparinsa ja housunsa sulautuivat hänen takanaan olevaan hämärään metsään. Hän oli paljasjaloin. Hän seisoi liikkumatta, toinen käsivarsi hikkoripuun rungon ympärillä, eikä hän hievahtanutkaan, kun auto pääsi ratisevan soratien loppuun ja pysähtyi muutaman metrin päähän.

Väitöskirjatutkimusta indigokardinaalien pesinnästä tekevä Joanna on vuokrannut mökin Illinoisin maaseudulta. Jon pihalle ilmestyy tyttö, joka kertoo tulevansa Tuulimyllygalaksista, joka sijaitsee Ison karhun tähdistössä – nimekseenkin hän kertoo Ursa. Tyttö on mustelmilla, ja Jo ottaa yhteyttä poliisiin, mutta tyttö katoaa metsään. Lopulta Jo päätyy huolehtimaan Ursasta samalla kun yrittää naapurissa asuvan Gaben kanssa ottaa selville, mistä tyttö on karannut. Pihalle eksyvä koiranpentu, jota kukaan ei kaipaa, saa tytöltä nimekseen Ursa minor eli Pikku karhu. Koira saa tarinassa myöhemmin suuren roolin. Vaikka Jon ja Gaben rakastuminen oli ennalta-arvattava, oli romaanissa aivan riittävästi yllätyksiä.

Valoa lehtien lomasta (2024)

Ellis on kaksostensa Jasperin ja Riverin sekä Viola-vauvan kanssa ulkoilemassa, mutta hänen ajatuksensa ovat miehensä Jonahin petoksessa. Kaaos auton takapenkillä saa Ellisin unohtamaan hetkeksi Violan silmistään, ja tämä katoaa. Syyllisyys saa Ellisin elämän suistumaan raiteiltaan; hän alkaa käyttää huumeita ja jättää perheensä. Jonkinlainen mielenrauha löytyy lopulta pitkällä vaelluksella, jossa seurana kulkevat säkeet Walt Whitmanin runosta ”Laulu avoimesta tiestä”. Ellisin tarinan kanssa vuorottelevat Korpin tyttärestä eli Ravenista kertovat luvut. Raven asuu syrjäisessä talossa maan henkiä palvovan äitinsä kanssa. Välillä äiti katoaa henkien maailmaan, ja Ravenin on huolehdittava itsestään ja joskus myös äidistään.

Raven pohti aina mitä äiti näki silloin, kun tämän silmät tuijottivat. Se liittyi jotenkin maan henkiin. Raven pelkäsi, että jonain päivänä henget veisivät äidin liian kauas niiden maailmaan. Ne haluaisivat äitiä yhä enemmän, kun äiti tutustuisi niihin paremmin.
Raven vietti päivän pitämällä äidin ihmisten maailmassa. Hän jutteli äidille, toi tälle vettä ja ruokaa, vei tämän käymään vessassa. (158)

Ei liene suuri juonenpaljastus, että Raven on Ellisin kadonnut tytär. Äiti yrittää pitää Ravenin erossa muista lapsista, mutta kun Raven tutustuu naapurissa asuvaan Jackiin ja tämän ystäviin, alkaa hän vaatia pääsyä kouluun, mikä avaa Ravenille uuden maailman.

Rikkinäisiä henkilöhahmoja

Teokset ovat koukuttavia ihmissuhdedraamoja. Yhteistä on esimerkiksi epätäydelliset henkilöhahmot: Jo on toipumassa rintasyövästä, Gabe kärsii masennuksesta ja Ellis huumeriippuvuudesta – myös Jonahilla on oma salaisuutensa, vaikka hän alussa vaikuttaakin vastenmieliseltä tyypiltä. Tarinoiden puolivälissä henkilöt joutuvat vaaraan ja kohtaukset ovat kuin parhaastakin trilleristä. Glendy Vanderah on lintuihin erikoistunut biologi, ja luonto onkin suuressa roolissa molemmissa teoksissa; tekijän asiantuntemus näkyy muun muassa romaanin Missä metsä kohtaa tähdet kuvauksissa lintujen pesinnästä.

Kiinnostavia henkilöhahmoja, hiukan jännitystä, hieman huumoria ja vetävä tarina – mitä muuta kesäkirjalta voi toivoa?

Glendy Vanderah: Missä metsä kohtaa tähdet. Suom. Virpi Kuusela. Saga Egmont, 2023. 391 s.

Glendy Vanderah: Valoa lehtien lomasta. Suom. Virpi Kuusela. Saga Egmont, 2024. 561 s.

Teokset Saga Egmontin sivuilla.

Glendy Vanderahin sivut.

Arvio Missä metsä kohtaa tähdet -teoksesta Seinäjoen kirjaston blogissa ja Anun ihmeelliset matkat -blogissa.

Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset

Julkaistu Kirjoittaja: Jätä kommentti

Kirjastossa työskentelevänä annan lukuvinkkejä asiakkaille niin ihan päivittäisissä asiakaspalvelutilanteissa kuin erikseen järjestetyissä kirjavinkkitilaisuuksissa. Usein myös asiakkaat vinkkaavat spontaanisti lukemistaan kirjoista. Vinkin Pauliina Vanhatalon romaanista Vastuulliset sain kirjallisuuspiirissämme, jossa joitakin vuosia sitten luimme hänen teoksensa Pitkä valotusaika (2015). Myöhemmin tutustuin omaelämäkerralliseen Keskivaikea vuosi: muistiinpanoja masennuksesta (2016).

”Tiiättekö te mitä teijän kotona on tapahtunut?” (5), kysyy Inka-tyttö naapuriin muuttaneelta Lenniltä. Teoksen ensimmäinen lause ja Raahessa asuvan kirjailijan käyttämä murre koukuttivat minut välittömästi tarinaan. Uudessa kodissa on aiemmin tapahtunut perhesurma, mutta Lennin perheelle talo merkitsee uutta alkua rahahuolien ja muusikkoisän työttömyyden ja masennuksen jälkeen.

”Emmää häiritte – –. Tyhyjä talo, ketä se haittaa, jos mää nukun siellä tän yön?” (23), toteaa Valo Pasille tunkeuduttuaan tämän asuttamaan autiotaloon Lennin naapurissa. Huumeriippuvaisen Valon mieliala vaihtelee sen mukaan, onko hän onnistunut hankkimaan rahaa piikkiä varten vai ei. Pasi tuntee vastuuta ystävänsä, perheensä surmanneen Jukan teoista niin, että hänen oma elämänsä on lähes pysähdyksissä. ”Ookko käyny tämän tontin ulukopuolella koko viikkona?”, kyselee Valo. ”Ekkö oo kuullu, että ihimisen pittää aina välillä poistua mukavuusalueelta? That’s where the magic happens. Tai anna mulle ees sun kortti ja tunnusluku.” (95) Pasin ja Valon välille syntyy omalaatuinen suhde, jossa hyväksikäyttö (enkä nyt puhu seksuaalisesta hyväksikäytöstä) ja jonkinasteinen välittäminen kietoutuvat toisiinsa.

Opettajana työskentelevä Nina haluaa pois kodista, jossa hänen poikansa käy vain varkaissa saadakseen huumeannoksensa.

Tornitalon juurella Niina tarkisti puhelimensa ja huomasi saaneensa Mirvalta viestin.
Näin valon eilen ohimennen, kun etsin meidän tyttöä, siinä luki. Valolla kai taas ostohousut jalassa.
Heillä oli tapana lähettää toisilleen näitä lyhyitä tiedonantoja, elossaoloilmoituksia. Niihin ei kirjoitettu mitään ylimääräistä, mutta mainittiin kyllä, jos lapsen olemuksessa oli jotakin mistä saattoi iloita: jos tämä oli puhdas, ravittu, rauhallinen. Nyt kun Mirva ei maininnut asiasta mitään, epäilyt heräsivät väistämättä.
Likainen, syömätön, sekaisin. (91)

Vastuulliset on romaani tragedioista ja siitä, miten laajoja ja tuhoisia seuraukset voivat olla etenkin niille, jotka jäävät miettimään, mitä olisivat voineet tehdä estääkseen tapahtuneen. Henkilökuvaus on kauttaaltaan erinomaista mutta Pasin ja Valon hahmot erottuvat kirkkaimpina.

Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset. Tammi 2022. 252 s.

Teoksesta muun muassa blogeissa Tuijata ja Kirjakaapin kummitus

Arvio Kaltiossa (kirj. Marjo Jääskä)

Arvio Kulttuuritoimituksen sivuilla (kirj. Mikko Saari)

Pauliina Vanhatalon sivut