Katalin Miklóssy on tuttu kasvo monista ajankohtaisohjelmista, joissa hän on kommentoinut asiantuntijana maailmanpolitiikkaa. Teoksessaan Demokratian rappio. Unkarin tiellä tulevaisuuteen? (2024) hän tarkastelee Unkarin kehitystä Fidesz-puolueen ja sen johtajan Viktor Orbánin kaudella. Kaksisataasivuinen teos on paikoin kylmäävää luettavaa siitä, miten vallan keskittämisessä onnistuttiin, vaikka maasta tuli Euroopan Unionin jäsen vuonna 2004.

Opiskelijoiden liberaalipuolueesta kansalliskonservatiiviseksi

Vuonna 1988 perustettu Fidesz oli alkuun opiskelijoiden liberaalipuolue, joka halusi haastaa kommunistien vallan – vain viisi vuotta myöhemmin puolueesta oli tullut kansalliskonservatiivinen. Fideszin ensimmäistä kautta hallituspuolueena seurasi kahdet tappiolliset vaalit, mutta 2010 puolue nousi jälleen valtaan. Nyt valtakauden jatkuminen varmistettiin rajoittamalla lainsäädännöllä ja median haltuunotolla opposition mahdollisuuksia vaikuttaa: parlamenttikeskustelujen televisiointi lopetettiin, opposition edustajat eivät saa esiintyä julkisrahoitteisessa mediassa eivätkä Orbán ja muut fideszläiset osallistu enää vaalikeskusteluihin. Media on 80 prosenttisesti Fideszin hallussa, joten ei ihme, että median vapautta mittaavassa tilastossa Unkari on vasta sijalla 72. Puolueen mediaimperiumiin säröjä lyö enää internetissä toimiva uutissivusto Telex. Kuvaavaa tilanteelle on, että kylmän sodan aikainen, Yhdysvaltain kongressin rahoittama radiokanava Radio Free Europe on aloittanut uudelleen toimintansa 2020.

Unkarin terveydenhoito on kriisissä ja kansa voi huonosti: 38 % miehistä kuolee ennen eläkkeelle pääsyä ja alkoholismitilastoissa Unkari on ottanut kärkipaikan ohittaen jopa Venäjän. Fidesz jakaa mieluummin kunniamitaleita lääkäreille kuin korottaa palkkoja. Miklóssy kuvaa terveydenhoidon tilaa omista kokemuksistaan. Kun hänen äitinsä joutui sairaalaan 2017, kävivät sukulaiset syöttämässä häntä, ja sairaalaan piti viedä vessapaperia, pyyhkeitä ja saippuaa, mikä oli ”unkarilaisittain ’normaalia’” (54). Sen sijaan normaalia ei enää ollut se, että omaisia pyydettiin viemään sänkyvaatteet kotiin pestäviksi. Isän sairastuessa vuonna 2021 mukana piti olla myös omat lääkkeet. Jos tilanne on Budapestin sairaaloissa tämä, millainen se on muualla maassa? Miklóssy neuvookin matkailijoita joko käyttämään yksityistä terveydenhoitoa tai hankkiutumaan Itävallan puolelle.

Kansallisen identiteetin rakentaminen

Koulutusjärjestelmä on niin ikään valjastettu tukemaan puolueen päämääriä. Koulukirjojen sisältöä ja opettajien luokkatyöskentelyä kontrolloidaan, minkä lisäksi kouluja on siirretty toisen konservatiivisen tahon eli kirkkojen alaisuuteen. Fideszin arvomaailma näkyy erityisesti historian ja kirjallisuuden oppiaineissa.

Nämähän ovat kansallisen identiteetin rakentamisen kannalta avainaloja, joten ne ovat otollisia kohteita ideologiselle indoktrinaatiolle. Menneisyyden valtiollisesti ohjatut tukinnat tavoittelevat kansakunnan muistin yhtenäistämistä ja yhdenmukaistamista siitä, mistä hetkistä tulee olla ylpeitä, ketkä ovat sankareita ja ketkä vihollisia. (40–41)

Kaksi muistitutkimuksen kannalta merkittävää instituutiota, Unkarin kansalliskirjasto ja Kansallisgalleria, saivat siirtyä Budan kuninkaanlinnasta, koska hallitus halusi rakennuksen käyttöönsä. Suomalais-ugrilaisuudestakin on tehty irtiotto: vaikka kieli olisikin tarttunut jossain vaiheessa, unkarilaiset olivat perimältään ”turkinsukuista kansaa, hunnien jälkeläisiä” (119). Välit Suomeen ovat muutenkin viilentyneet oikeusvaltiokiistan vuoksi. Orbán ja Fidesz-puolue toimivat kuten kaikki autoritaariset johtajat eli pyrkivät luomaan kuvan yhtenäisestä historiasta.

Muistin hegemonian tavoittelu saavuttaa määränpäänsä, kun enemmistö uudesta sukupolvesta on sisäistänyt uuden ajattelutavan ja jossa toisentyyppisiin menneisyystulkintoihin suhtaudutaan epätosina tai epärelevantteina. Siinä vaiheessa kansainvälisillä vaikutteilla on enää vain rajatut mahdollisuudet. (122)

Viimeisessä luvussa Miklóssy tarjoaa viisi mahdollista tulevaisuuden skenaariota, joista yksikään ei ole kovin valoisa. Vaikka Orbán ja Fidesz menettäisivät valta-asemansa, tulee demokratian palauttaminen olemaan vaikeaa: Voidaanko kaikki puolueen valtaa keskittäneet lakimuutokset korjata? Miten palauttaa median vapaus ilman epädemokraattisia keinoja? Demokratian rappio on tärkeä muistutus siitä, että demokratian säilyminen ei ole itsestäänselvyys.

Katalin Miklóssy: Demokratian rappio. Unkarin tiellä tulevaisuuteen. Tammi 2024. 239 s.

Arvio Helsingin Sanomissa, kirj. Mari Manninen

Arvio Suomen Kuvalehdessä, kirj. Oskari Onninen

Arvio Demokraatti.fi:n sivuilla, kirj. Ville Jalovaara