Markus Tiittula: Valkokaavuista punahattuihin

Demokratian rajat koetuksella

Markus Tiittula: Valkokaavuista punahattuihin. Amerikkalainen fasismi ja oikeiston radikalisoituminen. Vastapaino, 2019. 271 s.

Markus Tiittulan Valkokaavuista punahattuihin on hänen toinen Donald Trumpin Yhdysvaltoja käsittelevä teoksensa. Trumpin jälkeen (2018) pohti, millaisen perinnön Trump jättää. Uusi teos tarkastelee Trumpin kannattajia ja taustaryhmiä. Teoksen kannessa on valkokaapuinen Ku Klux Klan -hahmo vieressään hahmo punainen MAGA-lippis päässään. Make America Great Again -sloganin Trump lainasi toiselta republikaanipresidentiltä Ronald Reaganilta, joka Tiittulan mielestä oli kaikin tavoin Trumpia parempi ja humaanimpi johtaja. Kansi on osuva monessakin mielessä, sillä se peilaa niin sisältöä kuin esitystapaa: Tiittula kirjoittaa jossain määrin provosoivasti Trumpin hallinnon kytköksistä äärioikeistoon. Osansa saavat myös Trumpia kannattavat kristilliset tahot, joissa ei enää kysytä ”mitä Jeesus tekisi” vaan ”mitä Donald tarvitsisi”.

Markus Tiittula: Valkokaavuista punahattuihin

Teoksen keskiössä on republikaanipuolueen muutos ”perinnetietoisesta, tunneskaalan ääripäitä välttelevästä herrakerhosta lähes radikaaliksi ääriliikkeeksi”. Osa edustajista on jättänyt puolueen ja jäljelle on jäänyt ”trumpilaisempi” osa. Asenteet vähemmistöjä kohtaan ovat koventuneet, äärioikeistolle tyypilliset ennakkoluulot ja vihapuhe arkipäiväistyneet ja liukuneet osaksi valtavirtaa. Trump ei tunne olevansa vastuussa näkemyksistään, joista osa perustuu virheellisiin tilastoihin, osa on suoranaisia valheita. Ei, vaikka hänen valintaansa seuraavan kuukauden aikana tehdyistä yli tuhannesta viharikoksesta lähes puolet tehtiin hänen nimissään. Teoksessa kuvatut joukkosurmat ovat karua luettavaa, esimerkiksi Uuden-Seelannin Christchurchissa viisikymmentä muslimia ampunut mies viittasi Trumpiin ”valkoisen identiteetin ja yhteisten tavoitteiden” symbolina.

Trump on demokraattisesti valittu presidentti – vaikka saikin kolme miljoonaa ääntä vähemmän kuin Hilary Clinton. Äänestämiseen on kuitenkin yritetty vaikuttaa tekemällä siitä mahdollisimman vaikeaa osalle kansaa: henkilötodistuksien kriteereitä on kiristetty, vaalipiirien rajoja vedetty uusiksi, vaalirekistereitä ”siivottu” jne. Monien vaalilakien on todettu sortavan värillisiä – eli demokraattien kannattajia – ”lähes kirurgisella tarkkuudella”. Rasismi ei todellakaan ole ”museokamaa”, kuten yksi teoksen otsikoista kuuluu. Orjuuden ja nykyisen vankilajärjestelmän yhteyteen viitattiin myös dokumentissa Orjuus nyt: orjana vankilassa, jonka YLE esitti alkuvuodesta: perustuslain mukaan orjuus / työvelvollisuus on sallittu rangaistuksena rikoksesta. Yhdysvalloissa on 2,2 miljoonaa vankia, joista noin puolet on afroamerikkalaisia, vaikka heidän osuutensa väestöstä on neljätoista prosenttia. He eivät ole ”rodullisesti” taipuvaisempia rikollisuuteen, vaan taustalla ovat yhteiskunnan rakenteelliset mekanismit, jotka kohtelevat ihmisryhmiä eri tavoin. Vankien lähes ilmaisesta työpanoksesta hyötyvät lukuisat yritykset, niinpä uusia vankeja tarvitaan jatkuvasti. Orjana vankilassa -dokumentin mukaan vankilateollisuuden liikevaihto on huikeat 265 miljardia dollaria.

Tiittula on Washingtonissa asuva toimittaja, joten hän on päässyt seuraamaan läheltä tapahtumia. Teoksessa toistuu ajatus, että Trump on muuttanut Yhdysvaltoja peruuttamattomalla tavalla. Tiittulan näkemys Trumpista on kielteinen ja hänen vastenmielisyytensä tätä kohtaan ei jää epäselväksi. Asenteellisuudestaan huolimatta teos toimii tarpeellisena ravistelijana, sillä tosiasia on, että vaikka naureskelemme Trumpin käyttäytymiselle, hän on vaikuttanut Yhdysvaltojen lisäksi koko maailmaan tavalla, jonka laajuutta tuskin vielä tajuamme.

(Arvio julkaistu lyhyempänä versiona Vieskan viikossa 2.10.2019)

Markus Tiittula esitteli kirjaansa Yle:n Aamu-tv:ssä 31.7.2019.

Pekka Tikka on kirjoittanut teoksesta Historia jatkuu… -blogissaan pariinkin otteeseen, ks. tekstit Trumpin ”vallankumous” ja Trumpin lipunkantajat – edelläkävijöitä ja tukimiehiä

Teoksesta myös Marja Honkosen juttu Journalisti-lehden sivuilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s