Avainsana-arkisto: Iran

Pyhän temppeliviikunan siemen

Julkaistu Kirjoittaja: Jätä kommentti

Iranilaisen ohjaajan Mohammad Rasoulofin elokuva Pyhän temppeliviikunan siemen on viimein kirjastoissa lainattavissa. Teattereissa elokuva oli alkuvuodesta. Aiempien töidensä vuoksi valtaapitävien epäsuosioon joutunut Rasalouf joutui kuvaamaan elokuvaa salaa. Ohjaaja pakeni maasta vähän ennen ensi-iltaa Cannesin elokuvajuhlilla, jossa elokuva sai tuomariston erikoispalkinnon. Pyhän viikunapuun siemen tukahduttaa lopulta isäntäpuunsa, ja nimen onkin nähty symboloivan Iranin hallintoa.

Elokuvan Pyhän temppeliviikunan siemen kansikuva.

Elokuva kertoo yhden perheen tarinan. Isä Iman (Missagh Zareh) saa parinkymmenen vuoden uran jälkeen ylennyksen tutkintatuomariksi, mikä voisi tietää perheelle suurempaa asuntoa. Äiti Najmeh (Soheila Golestani) huolehtii kodista. Tyttäret Rezvan (Mahsa Rostami) ja Sana (Setareh Maleki) ovat kuin ketkä tahansa nuoret, jotka kuuntelevat puhelimiltaan musiikkia ja viestittelevät ystäviensä kanssa.

Ensimmäisen tunnin aikana keskitytään paljolti perheen sisäiseen dynamiikkaan. Vanhempien suhde on lämmin eikä isä vaikuta tyttäriään kohtaan turhan ankaralta. Yhteenotoissa äiti asettuu kuitenkin aina isän puolelle pyrkien estämään isomman riidan syntymisen. Uskottavuutta tarinaan tuo se, ettei Imanin hahmokaan ole yksioikoinen. Saatuaan ylennyksen hän valittaa kollegalleen, että hänelle ei pyynnöistä huolimatta anneta aikaa tutkia tapauksia vaan syyttäjä sanelee tuomiot. Iman mukautuu, vaikka työ käy raskaaksi varsinkin, kun Teheranin kaduilla aletaan mellakoida. Turvakseen Iman saa aseen. Kun ase katoaa, tunnelma kotona muuttuu painostavaksi. Rasalouf kuvaa taitavasti, miten Imanista tulee yhä vainoharhaisempi. Epäilykset kohdistuvat ensin vanhempaan tyttäreen Rezvaniin mutta lopulta ei vaimokaan ole epäilysten ulkopuolella. Seuraa keskusteluja, jotka alkavat yhä enemmän muistuttaa poliisikuulusteluja.

Rezvan ja Sana seuraavat tapahtumia puhelimiltaan. Mellakoiden taustalla on nuoren naisen Masha Aminin kuolema syksyllä 2022. Siveyspoliisi pidätti ja hakkasi Aminin, koska hänen huivinsa ei peittänyt hiuksia riittävän hyvin. Myös katsoja näkee puhelimilla kuvatut videot ja sen, miten virkavalta tukahduttaa mielenosoitukset raa’asti ampumalla vesitykeillä, hakkaamalla ja pidättämällä mielenosoittajia.

Protesteissa huudettiin iskulausetta ”Nainen, elämä, vapaus”. Äitiä näyttelevä Golestani oli osallistunut itsekin protesteihin. Olen aikaisemmin kirjoittanut arvion Marjane Satrapin toimittamasta samannimisestä sarjakuvateoksesta. Liitin siihen mukaan linkin protestiliikkeen tunnuslauluun Baraye, joka muuten soi elokuvassa hetken Imanin viereen pysäköidyn, nuoren lippalakkipäisen naisen ajaman auton avoimesta ikkunasta. Tässä tuo kaunis, vaikuttava laulu laulaja-lauluntekijä Shervin Hajipourin esittämänä.

Ehkä elokuvan jännite olisi säilynyt paremmin koko kestonsa ajan (2 h 47 min) pimeässä katsomossa tapahtumia suurelta kankaalta seuraten. Etenkin elokuvan loppuhuipennus raunioiden sokkeloissa olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa teatterissa. Nyt katsominen jakautui parille illalle, mutta siitä huolimatta elokuvassa olisi mielestäni ollut tiivistämisen varaa, niin vaikuttava kuin se kokonaisuutena olikin.

Elokuvan traileri Youtubessa

Tässä muutamia arvioita elokuvan ensi-illan (7.2.2025) ajoilta:

Kulttuuritoimitus, kirj. Antti Selkokari

Helsingin Sanomat, kirj. Sakri Pölönen

Suomen Kuvalehti, kirj. Kalle Kinnunen

Joki-kirjastoissa saatavissa olevat iranilaiset DVD-elokuvat

Kirjastojen Cineast-elokuvapalvelusta (cineast.fi) löytyvät muun muassa

  • Pieni pala kakkua (2024; ohj. Maryam Moghadam)
  • Holy Spider (2022; ohj. Ali Abbasi)
  • Sankari (2021; ohj. Asghar Farhadi)
  • Balladi valkoisesta lehmästä (2021; ohj. Maryam Moghadam)
  • Kolme naista (2018; ohj. Jafar Panah)
  • The Salesman (2016; ohj. Asghar Farhadi)

Marjane Satrapi (toim.): Nainen, elämä, vapaus

Julkaistu Kirjoittaja: Jätä kommentti

Nainen, elämä, vapaus -sarjakuvateoksen taustalla on iranilaisen Masha Aminin kuolema. Syyskuussa 2022 siveyspoliisi pidätti Aminin, koska hänen huivinsa ei peittänyt riittävän hyvin hiuksia. Hakkaamisen seurauksena Amini vajosi koomaan ja kuoli kolme päivää myöhemmin. Aminin kohtalo nostatti eri puolilla maata mielenosoituksia, joissa huudettiin kuolemaa diktaattorille. Protesteissa naiset uhmasivat pukeutumissääntöjä riisumalla huivinsa.

Marjane Satrapin toimittaman sarjakuvateoksen Nainen, elämä, vapaus kansikuva.

Nainen, elämä, vapaus -teos on seitsemäntoista piirtäjän ja kolmen Iran-asiantuntijan yhteistyötä. Tuloksena on 24 eri tyyleillä piirrettyä ja esitettyä kertomusta Iranin historiasta ja nykypäivästä. Antologian toimittanut Marjane Satrapi, joka on tunnettu omaelämäkerrallisista sarjakuvateoksistaan Persepolis, joista hän on ohjannut myös palkitun animaatioelokuvan, on mukana muutamilla piirroksilla ja teksteillä – myös vaikuttava kansi, jossa naisten hiukset kohoavat leimuten ylös, on hänen käsialaansa.

Teoksen ensimmäinen osa ”Tapahtumat” kertoo viime vuosien vallankumousliikkeestä, toinen osa ”Historiaa” 1900-luvun vallankumouksista ja kolmas osa ”Hirmuhallinto… ja kansa, joka panee hanttiin” lukuisista naisilta kielletyistä asioista (kuten yksin asuminen, lenkkeily, skootterilla ajaminen…). Yli neljäkymmentä vuotta maata pelon vallassa pitäneestä vallankumouskaartista kertova aukeaman mittainen luku ”Pelätyt ja vihatut” on Satrapin piirtämä.

Kaikki iranilaiset tuntevat vallankumouskaartin, ja useimmat pelkäävät ja vihaavat kaartilaisia. Kaartin historia on pitkä ja tuskallinen. Sitä ei ole helppo kertoa muutamalla sivulla, varsinkin kun kaartin väkivaltaisuus on niin yletöntä, että ajatus sen piirtämisestä saa sormeni kramppaamaan. Mutta on mahdotonta puhua ”Nainen, elämä, vapaus” -kansannoususta mainitsematta vallankumouskaartia. (136)

Väkivaltainen, korruptoitunut ja fanaattinen kaarti vastaa suoraan ajatollah Khameneille ja sen lonkerot ulottuvat kaikkialle. Satrapin mukaan ilman kaartia nykyhallinto ei kestäisi kuukauttakaan.

Teos vaikuttaa monella tasolla: se vetoaa tunteisiin kuvatessaan niitä alistavia käytänteitä ja väkivaltaisuuksia, joita naisiin kohdistetaan. Se antaa valtavan määrän tietoa Iranista, iranilaisista ja korruptoituneen nykyhallinnon julmista tavoista pysytellä vallassa. Runsas, paljon tekstiä ja henkilökuvia sisältävä teos ei kertalukemisella tyhjene. Piirrostyyli ja kerrontapa vaihtuu joka luvussa; hyvä esimerkki on Khamenein ja muiden johtajien eri tavoin karrikoidut hahmot.

Kolme kuvaa Marjane Satrapin toimittamasta sarjakuvateoksesta Nainen, elämä, vapaus.
Vasemmalla kerrotaan Khamenein hajota ja hallitse -politiikasta (s. 97 luvusta ”Teitä tarkkaillaan”, tekijöinä Mana Neyestani ja Farid Vahid). Keskellä kuva luvusta ”Kuka Irania johtaa?” – Khamenein pitäisi olla Jumalan edustaja maan päällä, mutta kuva kertoo Jumalan jäävän toiseksi (s. 123, tekijät Touka Neyestani ja Jean-Pierre Perrin). Oikealla kuvitusta lukuun ”Kielletty alue”. Sahar Khodayari meni vastoin sääntöjä katsomaan miesten jalkapallo-ottelua ja hänet vangittiin. Ollessaan vapaana takuita vastaan hän teki polttoitsemurhan, joka järkytti urheilijoita ympäri maailmaa – myös Fifa yritti mutista vastalauseensa (s. 219, tekijät Coco ja Jean-Pierre Perrin).

Nainen, elämä, vapaus – liikkeen tunnuslaulun Baraye on tehnyt iranilainen Servin Hajipur (myös Shervin Hajipour). Hän sai Grammy-palkinnon ”parhaasta yhteiskunnallista muutosta edistävästä laulusta”. Barayessa (”Puolesta” tai ”Vuoksi”) lauletaan eri asioiden, kuten esimerkiksi tanssimisoikeuden, katulasten haaveiden ja hymyilevien kasvojen puolesta.

Kauniista laulusta löytyy useita eri versioita YouTubesta – kaikki yhtä koskettavia. Iranilaisen taiteilijan Shabnam Adibanin kuvittamassa versiossa kulkee englanninkielinen käännös alareunassa. Laulusta kertovassa luvussa on Adibanin kuvitus, jossa jokaisesta kuvasta syntyy seuraava.

Kuvitusta Marjane Satrapin toimittamasta sarjakuvateoksesta Nainen, elämä, vapaus.
Vallankumouksen tunnussävel -luku kertoo iranilaisen Servin Hajipurin säveltämän ja sanoittaman ja Grammy-palkitun laulun Baraye synnystä. Kuvat ovat Shabnam Adibanin kuvittamasta videosta.

Servin Hajipurin esittämässä versiossa kuva on jaettu kahtia: laulajan rinnalla näytetään välähdyksiä elämästä Iranissa.

Azam Alin ja Ramin Torkianin sekä vierailevien artistien (Hamed Nikpay, Mamak Khadem, Arash Avin, and Mahsa Ghassemi) vaikuttavassa versiossa on myös englanninkielinen tekstitys.

Marjane Satrapi (toim.): Nainen, elämä, vapaus (Femme, vie, liberté). Suom. Saara Pääkkönen. WSOY, 2024. 272 s.

WSOY:n sivuilla on lukunäyte, jossa sisällysluettelo sekä näytteitä eri taiteilijoiden kuvituksesta.

Kulttuuritoimituksen arvio, kirj. Ilkka Valpasvuo

Arvio Helsingin Sanomissa, kirj. Arla Kanerva

Maailmankuvalehden arvio, kirj. Harri Römpötti