Kaikki vain toivoivat sodan loppuvan, eikä kukaan tiennyt, millaista se on sitten jälkeenpäin, kun miehet ovat joko kuolleet tai tulleet sekopäisiksi. (73)

Lyhyen ajan sisällä luettavaksi osui jo toinen teos, joka sai tarttumaan myös kirjailijan aiempaan romaaniin. Anna-Kaisa Linna-Ahon (2023) Myrskylasi on jatkoa teokselle Paperijoutsen (2019), joka sai Tiiliskivi-palkinnon. Myrskylasi toimii itsenäisestikin, mutta suosittelen lukemaan järjestyksessä, sillä teos jatkaa samojen henkilöiden tarinaa.

On vuoden 1946 kevät, sota on ohi: ”Valot syttyivät vähitellen. Verhot vedettiin sivuun. Ihmiset rupesivat puhdistamaan haavoja kaupungin iholta, siivosivat lasinsirut ja sortuneet seinät ja alkoivat pystyttää rakennustelineitä.” (6) Jälleenrakentamisen voi sanoa koskevan myös ihmissuhteita. Ellen palaa Helsingistä Korpivuoren kylään työskennelläkseen tutussa kartanossa, jonne saa matriarkka Gunhildin määräyksestä jäädä, vaikka Valde vastustaa.

Pienessä ”mustelmilla” olevassa huvilassa Lydia välttelee Sashaa ja nukkuu Tuula-vauvan kanssa yläkerran lukittavassa huoneessa siltä varalta, että sodan kauhuja öisin elävä mies yrittäisi murtautua sisään.

Ylhäällä vinttikamarin hämärissä Lydian ja lapsen unet olivat puuvillanpehmeitä, heidän unikuvissaan kimmelsi vielä kesäinen meri, pienet varpaat räiskyttivät vettä, lapsi potki ja kikatti unissaan. Lydia havahtui kehdosta kuuluvaan hiljaiseen nauruun, jalat potkivat vilttiä sivuun, ja onni läikähti Lydian rinnassa, kun hän huomasi heidän nähneen samaa unta.
Yö halkesi kahtia portaiden kohdalla.
Alakerrassa, jossa Sasha nukkui, huoneen seinistä kasvoivat pistimet ja kiväärit. Lattia avautui öisin juoksuhaudoiksi ja kauheat kuvat versoivat lankkujen raoista, ikkunat helisivät tykistötulen voimasta ja Sasha valvoi ja huusi. Kuinka siellä olisi saattanutkaan nukkua, sellaisessa metelissä? (229)

Teoksen nimi viittaa Lydian isältään perimään myrskylasiin, joka ennustaa säätä mutta näyttää yhtä usein ”sumuja ja myrskyjä ihmisten välille” (72).

Ellenille kartano on turvapaikka, sillä hän on rintamakarkuri. Syntymässään muunsukupuolisesta lapsesta
päätettiin tehdä poika ja niin hänestä tuli Kyösti, jonka oli tehtävä kaikki paremmin kuin veljensä, jotta pärjäisi. Mutta Ellen ei ”kasvanut kumpaankaan sukupuoleen, oli vain särkynyt vähän siinä yrityksessä” (74). Kerran Ellenin vieraillessa Lydian luona tämä lukee pienestä vihkosesta Platonin kirjotuksia kolmannesta sukupuolesta. Kohtaus kertoo myös kirjailijan taidosta sitoa kertomuksensa tiettyyn ajankohtaan, sillä Lydia joutuu kurkistelemaan sivujen taitosten sisälle, koska ei ole raaskinut avata arkkeja.

Gunhildin vanhempi poika Ilmari on kaatunut sodassa mutta on monella tavalla läsnä tarinassa. Ilmari olisi perinyt kartanon mutta nyt hänen tilallaan on ailahteleva Valde, joka halutessaan hurmaa filmitähden lailla niin lapset kuin aikuiset. Valden sota-aikana pitämä päiväkirja, jonka Ellen löytää ullakon asekätköstä repun vuoreen piilotettuna, kertoo veljesten erilaisista näkökannoista. Päiväkirjasta on revitty sivuja pois ja se on yhtä epätäydellinen kertomus tapahtumista kuin Sashan muistot. Mikä rikkoi Ilmarin ja Valden välit? Mitä Sashalle on tapahtunut? Lydia yrittää hakea Sashalle invalidikorvausta, mutta törmää ymmärtämättömyyteen psyykkisiä ongelmia kohtaan: ”Rouva ymmärtää, että miehenne tila ei ole sodasta riippuvainen. Olin minäkin siellä. Luonteenlaatu tulee kyllä sotatilanteessa koeteltua kovimman kautta. On vain oltava luja ja rohkea.” (156)

Sodan tuhoista huolimatta ”mustien ja vääntyneiden runkojen juurilta versoi jo uusi ja voimakas kasvu” (268). Samaa voi sanoa myös teoksen henkilöistä ja heidän suhteistaan. Ei voi kuin ihailla Anna-Kaisa Linna-Ahon taitoa luoda moniulotteisia henkilöhahmoja, joihin kiintyy ja joiden kohtaloa seuraa herpaantumatta. Viettäisin mielelläni jatkossakin aikaa näiden hahmojen parissa.

Anna-Kaisa Linna-Aho: Myrskylasi. Otava 2023. 268 s.

Teoksesta Suomen Kuvalehdessä kustantamisen näkökulmasta otsikolla ”Kuuntelija,­ kyselijä, tsemppaaja. Kustannustoimittajan nimeä ei lue kirjassa, mutta hänen käden­jälkensä näkyy.” (4.5.2023, kirj. Miina Leppänen) Lukeminen vaatii kirjautumisen, mutta artikkeli on luettavissa myös kirjaston eMagz-palvelun kautta kirjastokortin ja PIN-koodin avulla.

Riikka lukee -blogin kirjoittaja oli myös lukenut ensin Myrskylasin ja sen jälkeen vasta Paperijoutsenen.

Kirjamuuri

Tuijatan blogista voit lukea arvion Paperijoutsenesta.