Kirjallisuutta ja tutkimusta

Vielä ehtii! Isoviha-ooppera sai ensi-iltansa Ilmajoen Musiikkijuhlilla vuosi sitten mutta onneksi oopperasta on esityksiä myös tänä kesänä (näytöksiä on vielä kolme eli perjantaista sunnuntaihin 12.–14.6. klo 13). Ooppera kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Ilmajoella Kyrönjoen rannassa Ooppera-areenalla, jonne mahtuu yli 1300 katsojaa. Olin lauantain 6.6. esityksessä, jossa väliaika lyhennettiin vain 10 minuutin mittaiseksi, koska sateen odotettiin yltyvän. Toisin kävi, sillä sadekuuro iski ensimmäisen näytöksen aikana, ja esityksen päätyttyä kuulin sivusta jonkun sanovan, että sehän osui draamankaaren kannalta oikeaan kohtaan – niin teki! Katos suojasi yleisöä mutta ei näyttelijöitä, mutta se ei näyttänyt esiintyjiä häiritsevän. Sain kimmokkeen lähteä katsomaan esitystä Anneli Kannon Elämänlangalla-teoksesta (ks. arvioni 29.5.2026), jossa Kanto kertoo libreton kirjoittamisesta ja yhteistyöstä muiden tekijöiden kanssa.

Isoviha eli Venäjän miehitys osana suurta Pohjan sotaa on jättänyt jälkeensä koko joukon tarinoita murhista, kidutuksista, raiskauksista ja pakko-otoista. Tunnetuin esitys lienee Kustaa H. J. Vilkunan laaja tutkimus Viha. Perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta (2005), joka on luettavissa pdf-tiedostona Dorian sivuilla. Vaikka isostavihasta on jo kolmesataa vuotta, on aihe erityisesti Ukrainan sodan vuoksi ajankohtainen. Pohjanmaa (erityisesti Pohjois-Pohjanmaa) joutui kärsimään hävityksestä, sillä Pietari Suuri käski sotilaidensa polttaa ja tuhota maan suojavyöhykkeeksi Ruotsia vastaan.

Esitys alkaa pohjalaistalon tyttären Katariinan 15-vuotisjuhlilla. Muutamaa vuotta nuorempi Pirkitta on kateellinen, kun Katariina saa isältään lahjaksi hopeakäädyt. Vieraina ovat naapurista nuoripari Mikko ja Brita sekä kirkkoherra vaimonsa Matildan kanssa ja tietysti iso joukko lapsia ja nuoria. Seuraava näytös vie katsojan Pietariin, jossa Pietari antaa kasakoilleen käskyn tuhota Suomen: ”Polttakaa rannikko mustalle mullalle. Polttakaa talot, polttakaa vilja. Sadan virstan päästä mustalle mullalle se polttakaa, ettei korttakaan nouse.” Eipä aikaakaan, kun kasakat jo riehuvat Pohjanmaalla. Mikko (roolissa oulaistelaislähtöinen baritoni Tomi Punkeri) menettää vaimonsa joukkoraiskauksen seurauksena ja liittyy sisseihin kostaakseen. Pidin siitä, miten libretisti Anneli Kanto on kirjoittanut tarinaan myös vihaa vastustavia ääniä: vaikka kasakat ovat tappaneet puolison, ymmärtää tyttöjen äiti Sofia (mezzosopraano Erica Back), että julminkin mies on ollut jonkun poika. Hän myös vetoaa Mikkoon, jotta tämä ei muuttuisi tappajaksi. Naisrooleista on vielä nostettava esiin mustissaan vaikuttava papinrouva Matilda (Reetta Haavisto), joka päättää hyötyä sodasta. Hän käy kauppaa kasakoiden kanssa ja toimittaa heille lapsia orjiksi. Monelle katsojalle tulivat varmasti mieleen ukrainalaisten lasten kaappaukset Venäjälle, kun orjiksi viedyt lapset ilmestyivät näyttämölle aiempien vaaleasävyisten asujen sijaan punaisissa vaatteissa.

Esityksessä toimi kaikki: lavastus oli näyttävä aina taustalle nousevia, aseista koottuja kotkansiipiä myöten. Julmuudet tuotiin esiin tyyliteltynä väkivaltana ja verisinä vaatteina. Roolitus oli onnistunut: pääosassa teoksessa ovat naiset ja lapset ja heidän rooleihinsa oli löydetty upeita laulajia. Katariinaa esittää suomalais-islantilainen sopraano Wilhelmina Tómasdóttir ja Pirkittaa 16-vuotias Minja Rantalainen, jonka luontevuus ja laulutaito ihastuttivat. Esityksen lopussa yleisö osoitti seisaaltaan suosiota; Rantalainen ja Aili-Omena Ritola, joka esitti mainiota Pientä kuolemaa, saivat raikuvat suosionosoitukset.

Ooppera ei ole minulle mieluisin taidelaji, mutta isoviha aiheena, Ilmajoen Ooppera-areena esityspaikkana ja historiallisista romaaneistaan tunnettu Anneli Kanto libretistinä olivat sellainen yhdistelmä, että olihan tämä nähtävä. Suosittelen libreton ostamista, sillä se auttoi tapahtumien seuraamisessa etenkin kohtauksissa, joissa useamman laulajan äänet yhtyvät ensembleksi (tämän termin löytymisessä auttoi tekoäly!).

Esitys on onneksi saanut näkyvyyttä tänäkin kesänä, vaikka ensi-ilta oli 2025. Helsingin Sanomat julkaisi 6.6. Liisamaija Hautsalo esittelyn, jossa hän kehotti myös pääkaupunkiseutulaisia vierailemaan Ilmajoella. Seinäjoelle on tosiaan helppo mennä junalla ja sieltä on bussikuljetus Ilmajoelle. Toivottavasti esitykset jatkuvat muodossa tai toisessa seuraavinakin vuosina.

Isoviha 1713–1721. Ilmajoen musiikkijuhlat, ensi-ilta 6.6.2025. Ohjaus Tuomas Parkkinen. Sävellys Uljas Pulkkis. Libretto Anneli Kanto.

Viime kesänä julkaistuista arvioista nostan tähän Elsa Vähäsen artikkelin Parasta Suomessa Matkailulehdestä. Hän toteaa, että ”[k]aikki modernin klassikon ainekset ovat kasassa” ja antaa esitykselle neljä tähteä. Olen samaa mieltä siitä, että näytösten loppukohtaukset, jossa näyttämöllä oli useita kuoroja, olivat erityisen vaikuttavia.

Miia Gustafsson viittaa Ylen sivuilla (6.6.2025) Ilmajoen musiikkijuhliin kulttuuritekona, sillä Isoviha on jo 15. juhlille tilattu ooppera. Ilmajoen musiikkijuhlat ovat tehneet oopperakentästä rikkaamman, kirjoittaa Gustafsson ohjaaja Tuomas Parkkista lainaten.

Lisävinkki 1: Kaksi Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuvaa romaania viime vuosilta valottaa isonvihan aikaisia tapahtumia: Päivi Alasalmen Meren ja veren liitto (2024) ja Jenni Räinän Vaino (2025).

Lisävinkki 2: Seinäjoella oli sen verran aikaa ennen bussikuljetuksen lähtöä, että lähdin etsimään kahvipaikkaa. Onnekas sattuma toi eteen Kahvila-Konditoria Pikku-Paussin – olenkohan koskaan nähnyt vitriiniä, joka olisi ollut yhtä täynnä herkkuja niin makean kuin suolaisen nälkään. Tarjolla on myös lounasta: keittoja, salaatteja ym.