Avainsana-arkisto: konfliktit

Louise Kennedy: Rikkomuksia (kirja + tv-sarja)

Julkaistu Kirjoittaja: Jätä kommentti

Televisiosarja Rikkomuksia (Trespasses, 2025) sai tarttumaan uudestaan viime talvena puolihuolimattomasti lukemaani Louise Kennedyn samannimiseen romaaniin. Rikkomuksia on Kennedyn palkittu ja useille kielille käännetty esikoisteos. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Pohjois-Irlantiin Belfastin lähellä sijaitsevaan pikkukaupunkiin, jossa on brittisotilaiden varuskunta. Protestanttien ja katolilaisten väliset yhteenotot ovat jokapäiväisiä. Vaikka aihe on tuttu, huomasin että eri osapuolten monet toimijat eivät olleet hallussa. Sinänsä se ei häirinnyt lukemista / katsomista, mutta sai kuitenkin hakemaan lisätietoa, ja sehän on aina hyvä seuraus lukemisesta.

Louise Kennedyn romaanin Rikkomuksia kannessa nainen istuu baaritiskin edessä.

Cushla Lavery on 24-vuotias opettaja katolisessa alakoulussa. Silloin tällöin hän auttelee perheen omistamassa pubissa veljeään Eamonia, joka yrittää pitää matalaa profiilia periaatteella ”suu kiinni ja baari auki”, jotta asiakkaat eivät kaikkoaisi. Isä on kuollut muutamaa vuotta aiemmin. Cushla huolehtii alkoholisoituneen äitinsä iltaisin vuoteeseen ja tyhjentää löytämänsä ginipullot viemäriin. Pubissa Cushla tapaa Michaelin, joka ärsyttää protestanttipiirejä, koska puolustaa oikeudessa katolilaisia. Cushlan ja lähes kolmekymmentä vuotta vanhemman Michaelin välille syntyy rakkaussuhde, vaikka mies on protestantti ja naimisissa.

Rikkomuksia-sarjassa Tom Cullen esittää asianajaja Michael Agnewta ja Lola Petticrew Cushlaa.
Tom Cullenin esittämä asianajaja Michael Agnew ja Lola Petticrew’n esittämä Cushla rakkaussuhteen alkuvaiheessa. Kuva Channel 4:n tiedotteesta.

Väkivalta ja ristiriidat tunkeutuvat myös koulumaailmaan. Aamuisin Cushla pyytää oppilaitaan kertomaan uutisia – vastauksissa vilahtelevat pommit ja ruumiit. Luokan oppilaista erottuu Davy, jonka isä on katolilainen ja äiti protestantti. Kotitaloa ympäröivään aitaan on maalattu ”Katoliset hittoon”, pyykkinarut katkotaan ja pihalle heitellään koiranpaskaa. Davyn isä hakataan, kun hän on palaamassa pubista kotiin. Cushla toistaa äidilleen, mitä on kuullut vammoista Davyn veljeltä:

Tommy kertoi, mitä heidän isälleen tehtiin, Cushla sanoi. Hän luetteli kärsimykset hitaasti, niin kuin Tommy oli tehnyt. Kallonmurtuma. Molemmat jalat murtuneet. Leukaluu murskana. Katkenneita kylkiluita. Keuhkot painuneet kokoon. Perna revennyt. Käsiä ja ranteita oli hakattu lankulla, johon oli lyöty naula. (122)

Davy televisiosarjassa Rikkomuksia (Trespasses).
Davy, jota esittää Daithí Ó hAragáin, valaisee niin kirjan kuin televisiosarjan. Cushla pyytää aamuisin oppilaitaan kertomaan uutisia. Davyn mielestä se, että sairaalakuntoon hakattu isä saa itse sytytettyä savukkeen, on hyvä uutinen. Kuvakaappaus televisiosarjasta Rikkomuksia, jakson 2 kohdasta 11:42. Yle Areena.

Koulun rehtori ottaa Davy silmätikukseen ja isä Slattery, jonka mielestä seka-avioliitot ovat kauhistus, lietsoo kauhutarinoillaan vihaa protestantteja kohtaan. Cushlan opettajakollega ja ystävä Gerry keskeyttää toisinaan Slatteryn vuodatuksen tarttumalla kitaraan ja johtamalla lapset yhteislauluun. Niin kirjassa kuin tv-sarjassa on tapahtumien traagisuuteen nähden yllättävän paljon huumoria.

Kennedy onnistuu hyvin rakkaustarinan, väkivaltaisen poliittisen taustan ja värikkään henkilögallerian yhdistämisessä. Se miten hienosti tämä on toteutunut myös tv-sarjassa, on lähes käsittämätöntä. Roolituksesta voi antaa täyden kympin. Tom Cullen Michaelina ja Lola Petticrew Cushlana ovat erinomaisia. Gillian Anderson tekee häikäisevän suorituksen Cushlan alkoholisoituneena ja katkerana äitinä. Ja vielä Daithí Ó hAragáin Davyna, joka olemuksellaan valaisee niin kirjan kuin tv-sarjan. Myös sivuroolitus on onnistunut, mainittakoon Blue Lights (Belfastin poliisit) -sarjasta tuttu Martin McCann, joka näyttelee Eamonia ja Lalor Roddy tarkkasilmäisenä ja ymmärtäväisenä Jimmynä, joka istuu pubissa iltaisin ja lähtiessään taputtaa taskuaan, jossa hänellä on kananmuna illalliseksi.

Rikkomuksia sarjassa Cushlan äitiä esittää Gillian Anderson.
Gillian Anderson tekee upean roolin Cushlan alkoholisoituneena äitinä. Kuva Channel 4:n tiedotteesta.

Kennedyn teoksessa tarinaa kehystää vuoteen 2015 sijoittuva kehyskertomus, jossa Cushla tapaa tutun menneisyydestä. Sarjaan on otettu vain lopussa tapahtuva yllättävä kohtaaminen taidenäyttelyssä. Rikkomuksia on parhaita viime aikoina näkemiäni sarjoja. Lämmin suositus niin romaanista kuin sarjasta!

Louise Kennedy: Rikkomuksia. Suom. Maija Heikinheimo. Alkuteos: Trespasses, 2022. Kustantamo S&S, 2025.

Rikkomuksia (Trespasses, 2025, Channel 4). Televisiosarja. Ohjaus Dawn Shadforth. Yle Areena, katsottavissa 27.4.2027 saakka.

Sarjan traileri YouTubessa

Kulttuuritoimuksen arvio, kirj. Leena Reikko

Helsingin Sanomien arvio, kirj. Tuomo Yrttiaho

Channel 4:n tiedote sarjasta.

Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta

Julkaistu Kirjoittaja: Jätä kommentti

Aseistautuneet miehet ovat tunkeutuneet yli rajan. Niin kertovat otsikot puhelimeni tahraisella näytöllä. En avaa yhtäkään artikkeleista. (5)

Irene Zidanin esikoisromaani Isäni appelsiininkukkien maasta (2024) lähtee liikkeelle Hamasin lokakuussa 2023 tekemästä iskusta Israeliin. Toimittaja Amira Mansur laittaa aamupalaa lapsilleen vältellen avaamasta puhelimen näytöllä huutavia otsikoita. Amiralla on kirjailijan tavoin palestiinalainen isä ja suomalainen äiti. Kun työkaveri kaipaa kontakteja alueelle, hänet siirretään lehden muistokirjoitusten laatijasta avustajaksi ulkomaantoimitukseen. Alkaa ahdistava ajanjakso, jossa pelkästään hänen nimensä jutun lopussa saa aikaan palauteryöpyn, jossa niin häntä itseään kuin lehteä syytetään tietämättömyydestä ja puolueellisuudesta.

Irene Zidanin romaanin Isäni appelsiininkukkien maasta kansikuva.

Teoksen toisessa aikatasossa liikutaan Amiran lapsuudessa ja nuoruudessa. Ylen Kultuuricocktail Kirjat -ohjelmassa (14.10.2024) Zidan kertoo kirjoittaneensa tätä osuutta jo aiemmin, mutta tapahtumat Lähi-Idässä pakottivat lisäämään teokseen toisen aikatason. Zidan nostaa esiin, miten Suomessa puhutaan paljon sodan aiheuttamista ylisukupolvisista traumoista; joukossamme on kuitenkin paljon sellaisia, joille sota on tätä päivää.

Israel on Valtio, jolla on kaikki valta. Palestiina on paikka siellä jossain, olemassa vain toiveena. Olen vihainen Valtiolle, joka kuulee ja puhuu vain väkivallan kieltä. Pitää pilkkanaan niitä, jotka jaksavat vielä puhua neuvotteluista tai kahdesta valtiosta. Verhoaa äärimäisyydet turvallisuuden pakkoon. Esiintyy kuin kaikki olisi alkanut lokakuussa. (22)

Sitaatissa puhutaan Israelista ja Palestiinasta, mutta pääasiassa kirjailija viittaa osallisiin Valtiona, Kaistaleena ja Rantana, mikä korostaa sitä, että vain konfliktin toisella osapuolella on virallinen oikeus olemassaoloon, kun taas toinen on ”olemassa vain toiveena”. Amira käy tapaamassa isänsä sukua ollessaan seitsemäntoista. Nimensä vuoksi hän joutuu heti lentokentällä erikoistarkastukseen niin Suomen kansalainen kuin onkin – tullivirkailija vetoaa turvallisuuteen. Sama toistuu, kun hän sukulaistensa kanssa lähtee käymään Valtion puolella ostoksilla ennen kotiin paluuta.

Suhde isään kulkee punaisena lankana läpi teoksen. Isä on yliopisto-opinnot aloitettuaan joutunut kohta pidätetyksi ja viettänyt yli vuoden vankilassa. Sen jälkeen hän lähti maasta, päätyi Ruotsiin, jossa tutustui vaimoonsa ja sitä kautta Suomeen. Matkansa aikana Amira saa kuulla isänsä olleen valoisa ja naurava nuorukainen, mikä ei vastaa Amiran tuntemaa ketjussa polttavaa, ahdistunutta miestä. Niin isän kuin Amiran tuntema toiseus tuodaan esiin kohtaamisissa, jotka saavat tuntemaan epämääräistä häpeää: kuinka monesti itse teen turhan pikaisia johtopäätöksiä kantasuomalaisesta poikkeavan nimen tai jonkin ulkoisen piirteen perusteella? Kuvaava esimerkki tulee koulumaailmasta: opettaja kyselee muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen, mitä kieltä hän puhuu kotonaan ja rohkaisee osallistumaan oman äidinkielensä opetukseen, vaikka Amiran äidinkieli on suomi, eikä hän koskaan ole puhunut arabiaa.

Irene Zidan on kirjoittanut tärkeän teoksen ajankohtaisesta aiheesta. Siteeraan tähän loppuun vielä kohdan, jossa puhutaan kodin menettämisestä ja paluun mahdottomuudesta – evakkoudesta:

Kaistaleen asukkaista moni on alkujaan lähtöisin sieltä, missä Valtio nykyisin sijaitsee. He ovat evakkoja ja heidän jälkeläisiään. Isäni kansan vanhukset muistelevat lähtöä ja sitä, miltä heidän kotinsa ja kylänsä näyttivät. Yksityiskohdat hämärtyvät, mutta menetyksen tunne pysyy. Vartaloni jännittyy, sillä tunnen ihollani Kaistaleen ihmisten pelon. Niskassani kauhun siitä, että kuolema voi pudota taivaalta milloin vain. He ovat pakkautuneet Kaistaleen eteläosiin. Paenneet taas monta kertaa. Turvalliseksikin väitetty paikka voi sekunneissa muuttua joukkomurhan näyttämöksi. Valtion sanaan ei koskaan voi luottaa. Tiedän, että osa heistä ei lähde Kaistaleelta vaikka mikä olisi. Jopa minulla on kaikkien lähtöjen lopullisuus syvällä dna:ssani. Jokainen meistä tietää sanomatta, että lähtö on aina lopullinen, koska meillä ei ole koskaan paluuta. Lähtijöistä tulee sieluttomia puolikkaita, joita haamut seuraavat yli sukupolvien. (179–180)

Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta. WSOY, 2024. 281 s.

Ylen Kulttuuricocktail Kirjat -ohjelmassa 14.10.2024 Irene Zidan ja Pajtim Statovci keskustelevat toimittaja Anna Tuluston johdolla teoksistaan otsikolla ” Kirjoja siitä, kuinka sietää sietämätöntä”

Kulttuuritoimistus, kirj. Leena Reikko

Helsingin Sanomat, kirj. Suvi Ahola